EHDOTUKSIA OTETAAN VASTAAN

Ilmaisuverstas järjestää työpajoja näyttelijöiden toiveiden pohjalta. Yhdistykselle usein lähetetäänkin erittäin hyviä ja mielenkiintoisia työpajatoiveita. Ohessa esittelyt ehdotetuista noo-teatteri- ja Meisner-tekniikka -työpajoista. Jatkosuunnittelun pohjaksi pyydämme esitetyistä työpajoista kiinnostuneita ottamaan yhteyttä.

Ehdotus:
Meisner-tekniikkaa, vetäjä Martin Barter

Sanford ”Sandy” Meisner (1905-1997) oli amerikkalainen näyttelijä ja yksi legendaarisen New Yorkilaisen The Group Theatren perustajajäsenistä. Vuonna 1931 syntyneen The Group Theatren alullepanijoita olivat Amerikan teatterihistorian suurvaikuttaja Harold Clurman, ”metodinäyttelemisen” isä Lee Strasberg ja yksi Actors Studion perustajista Cheryl Crawford. Teatteriryhmä seurasi Moskovan Taiteellisen Teatterin jalanjäljissä ja sieltä ponnistivat maineeseen sekä Amerikan arvostetuimmat näyttelijäopettajat että myös useat viime vuosituhannen tärkeimmät käsikirjoittajat ja ohjaajat.
Meisner-tekniikankin juuret ovat venäläisen teatteriteoreetikon Konstantin Stanislavskin työssä, Meisner kuitenkin vastusti tunnemuistin käyttöä ja alkoi kehittää omaa tekniikkaansa ajatuksesta, että mielikuvitus ja usko ovat niitä välineitä, joiden kautta näyttelijä kykenee orgaanisesti löytämään roolihahmonsa tunteet ja ajatukset. Meisner hioi ideoitaan kuuluisan Neighbourhood Playhousen johtajana ja syntyi Meisner-tekniikka, jonka tavoitteena on spontaanisti ympäristöönsä, ympärillä tapahtuvaan sekä vastanäyttelijöihin reagoiva näyttelijä, joka elää totuudenmukaisesti mielikuvitustilanteissa. Tai niin kuin Sandy sen parhaiten sanoi: ”Acting is the ability to live truthfully under imaginary circumstances”.

Meisner-tekniikan ensisijainen työväline ja erityispiirre on “repetition” -harjoitus, jossa näyttelijät toistavat toisistaan spontaanisti havaitsemiaan asioita. Harjoitus kehittyy opiskelun aikana yksinkertaisista fyysisistä havainnoista monitasoiseksi improvisaatioksi, joiden pohjalta esimerkiksi Meisnerin kanssa työskennellyt David Mamet on kirjoittanut tekstiään. Perustyönä toistoharjoitus ja sen tulokset ovat olennaisia, ja niiden päälle rakennetaan edelleen kun siirrytään tekstinkäsittelyyn ja yksityiskohtaisempaan roolihahmon kehittämiseen. Meisner-tekniikka on yksi systemaattisimmista ja täydellisimmistä näyttelijätekniikoista lännessä.

Tekniikan harjoittelun tarkoituksena on antaa jokaiselle näyttelijälle intiimiä ja käytännöllistä tietoa omasta itsestään. Näin harjoittelu on hyvin omakohtainen kokemus, jonka tuloksena on parhaimmillaan näyttelijä, joka pystyy toimimaan ja käyttäytymään suoraan todellisten impulssiensa pohjalta ilman että näitä impulsseja peittäisivät opitut tavat tai mieleen rakentuneet estot. Koska näyttelijän työväline on jokaiselle erityinen ja yksilöllinen, Sandy ei uskonut sääntöihin, joita on mahdollista soveltaa samalla lailla jokaiseen näyttelijään. Hän ei myöskään kirjoittanut kirjoja tekniikastaan. Erään Sandyn kurssin tunteja kuitenkin seurataan viidentoista kuukauden ajalta kirjassa Sanford Meisner on Acting, ja tämä kirja antaakin loistavan kuvan tekniikasta, sen opiskelusta ja tuloksista.

Meisnerin oppilaisiin lukeutuvat muun muassa näyttelijät Robert Duvall, Diane Keaton, Gregory Peck ja Sidney Pollack, ohjaaja Sidney Lumet ja käsikirjoittajat Arthur Miller ja jo mainittu David Mamet. Meisner-tekniikkaa Neighbourhood Playhousessa ja The Sanford Meisner Centerissa opiskelleiden huippunäyttelijöiden lista on pitkä. Ohjaaja Elia Kazan on sanonut: “Take it from a director: if you get an actor that Sandy Meisner has trained, you’ve been blessed.”

Vuonna 1985 Sandy Meisner perusti yhdessä partnerinsa Jimmy Carvillen kanssa koulun Bequialle, Karibialle. Myöhemmin sitä laajennettiin Los Angelesiin, Hollywoodiin, jossa se vieläkin sijaitsee Sandyn henkilökohtaisen suojatin Martin Barterin johdolla nimellä The Sanford Meisner Center. Koulu ja sen yhteydessä toimiva teatteri ovat ainoat Meisnerin perustamat ja valtuutetut käyttämään Meisnerin nimeä. Martin Barter toimii nykyään myös yhteistyössä Lontoossa sijaitsevan The Actors Templen kanssa, jonka pääopettaja Tom Radcliffe on omistautunut jatkamaan Meisnerin työtä. “The Actors’ Temple is a London based acting company directly continuing the artistic lineage of Sanford Meisner. Our Introduction course introduces you to the Meisner technique and the principles behind it” -Ellie Zeegen, Co Director, The Actors Temple. Sandy Meisnerin kurssit kestivät aina kaksi vuotta. Itse opiskelin Meisner-tekniikkaa vuoden mittaisella intensiivijaksolla Tomin johdolla Lontoossa. Martin vieraili Actors Templessä syksyllä 2007, jolloin minulla oli ilo päästä askeleen lähemmäs itse Meisneria ja tulla valituksi jatkamaan opiskelua kun The Sanford Meisner Center palaa juurilleen Jimmy Carvillen kotiin Bequialle. Kiinnostuksen riittäessä on mahdollista nyt myös Suomeen saada parasta Meisner-opetusta, sillä sekä Martin Barter että Actors Temple ovat ilmaisseet kiinnostuksensa vierailuun.

”Suosittelen Meisner-kurssia kaikille ammattinäyttelijöille. Olen saanut Meisner-tunteja Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja sen kautta oivaltanut uusia asioita kontaktista ja läsnäolosta. Hieno työkalu ja apukeino, johon voi tukeutua erilaisissa työtilanteissa ja erityisen hyvä varsinkin freelancenäyttelijöille, joilla porukka ja ohjaaja vaihtuvat usein.”
- Vera Kiiskinen, näyttelijä

Satu Helena Mikkelinen
helsinkiläinen freelancenäyttelijä

Matsukaze: Edessä Matsukazena Saara Hedlund, takana Murasamena Kari Nenonen. Vedennostaminen ämpäriin miimisesti. Kuva: Risto Kasanen.

Ehdotus:
Noo-teatterityöpaja, vetäjä Mia Pätsi

Japanilainen noo-teatteri
Sanotaan, että japanilainen noo-teatteri on maailman vanhin yhä olemassa oleva teatterimuoto, sillä sitä on esitetty 1300-luvulta lähtien katkeamattomana perinteiden mukaisesti. Noo-teatterin kehittivät isä ja poika, Kanami Kiyotsugu (syntyi 1333 Iga no Kunissa ja kuoli 1384 maaseutukiertueen aikana), ja Zeami Motokiyo (1363–1443). Noo-teatteri on kokonaisvaltainen teatterimuoto, missä tarkkaan hiottu näyttelijäntyö, musiikki, puvustus, naamiot ja lavastuskin osallistuvat näytelmän tarinan kerrontaan. Usein noo-näytelmissä käsitellään soturiklaanien välisiä taisteluja, onnetonta rakkauselämää tai ihmisten kamppailua haamuja vastaan. Noo-teatterin näyttelijä on yhtä aikaa näyttelijä, tanssija ja laulaja, sillä hän esittää joko vakavaa tai koomista roolihenkilöä, liikkuu 1300-luvulta peräisin olevan liikesanaston mukaisesti ja laulaa kaikki repliikkinsä. Aikojen saatossa esitystapa on hieman muuntunut ja liikkuminen muuttunut kauttaaltaan hitaammaksi, mutta itse koreografiat ovat pysyneet miltei muuttumattomina.

Noo-teatterissa on jokin outo vetovoima sillä, se on saanut pauloihinsa aikoinaan minut, ja monet matkan varrella kohtaamani oppilaat ja noo-teatteriesityksissäni olleet eri taiteen alan ammattilaiset. Toki tähän upeaan teatterimuotoon ovat ihastuneet jo monet eurooppalaiset eturivin taiteilijat 1900-luvun alusta lähtien. Tänä päivänä kaikkialla maailmassa tehdään esityksiä, niin teatterin kuin tanssinkin puolella, joissa näkyy japanilaisen teatterin vaikutus.

Entä mitä annettavaa noo-teatterilla on länsimaalaiselle näyttelijälle? Paljonkin. Noo-teatterin harjoitukset opettavat näyttelijä-tanssijaa keskittymään kyseessä olevaan hetkeen. Lisäksi ne opettavat kehon hallintaa: tasapainoa ja lihasten rentouttamista kurinalaisen muodon sisällä. Noo-teatterin “jo-ha-kyuu” on erinomainen malli siitä, miten näyttelijän liikekielen rytmitys elävöittää näyttelemistä. Lisäksi noo-teatteri opettaa näyttelijälle kokonaisvaltaisen kehon käyttämistä, kun tunteiden ilmaisu ei perustu kasvojen ilmeisiin, riippumatta siitä, onko näyttelijällä naamiota vai ei. Musiikin ja näyttelijäntyön (laulu ja liike) symbioosimaisesta rinnakkaisolosta noo-teatteri on oiva esimerkki. Vaikka muodon opettelu ja osaaminen on noo-teatterissa keskeinen tekijä, silti näyttelijän ulkoinen liike ei ole niin tärkeätä kuin hänen sisäinen voimansa.

Mia Pätsi

Mia Pätsi on opiskellut kolme vuotta Noo-teatteria Tanskassa. Pätsi ohjaa noo-teatterin rakenteita noudattavia esityksiä. Hänen tuorein ohjauksensa on Kai Niemisen kirjoittama Mikael, joka sai ensi-iltansa viime syyskuussa. Pätsi myös opettaa, hän on vetänyt lukuisia noo-teatterityöpajoja, mm. mm. Teakissa, Täykin fyysisen teatterin kursseilla.